126 sivua

Takakansiteksti:
”Maailman ensimmäinen ja ainoa rauman kielen professori”, Nortamon perinteiden kiitetty jatkaja Tauno Koskela palaa monen vuoden tauon jälkeen ilahduttamaan murrepakinan ja hyvän huumorin ystäviä. Uusissa pakinoissa herttainen vanha Rauma kanaaleineen, idyllisine kujineen ja naakkatorneineen kukoistaa yhtä mieltähivelevän leppoisana miljöönä kuin Koskelan aikaisemmissa, jo loppuun myydyissä pakinakokoelmissa. Nyt käydään kahvikekkereillä ja patsaanpaljastuksessa, seurataan Käkelän vanhan frouvan saunapuuhia ja kraatari Blomroosin verrattomia meininkejä, nauretaan vanhoja koulu- ja sotamuistoja ja kipaistaan pojankloppien kanssa Saukon kallioille koiruutta tekemään. Tyypit ovat kerrassaan hupaisia ja heille sattuu niin mojovia tapauksia ettei missään muualla. Koskela pyöräyttää tarinansa taitavasti huipentaen ja hänen huumoriinsa sopii prikulleen se mitä Nortamostakin aikoinaan sanottiin: ”Häne huumoris ol ilost ja viatond, mutt samas se ol niin gaunist, ette vedes silmis täyty mond paikka lukki.”

Onpa mainiota murretta! Hiukan oli vaikeuksiakin ymmärtämisessä välillä. Toisinaan k:lla alkavat sanat alkoivatkin g:llä riippuen edeltävän sanan lopusta. Vokaaleja oli tiputettu pois lukuisasti. Jutut olivat hauskoja.
Lapsena luin Hj Nortamon Raumlaissi jaarituksi suureksi nautinnokseni. Olivatkohan jaaritukset yhtä vaikeaa murretta? Ei ole mielikuvaa vaikeuksista jäänyt.

Mukavia lukuhetkiä!

Tampereelta palattuaan murretarinat pääsivät Musiikkitalon miittiin.
Mukavia lukuhetkiä!

Nappasin miitistä ihan vain murteen takia. Luen varmaan ensin, mutta sitten tälle on jo jatkosuunnitelma. Tarjoan Raumalta kotoisin oleville ei-crossaaville ystävilleni luettavaksi.